Gustav Bar & Kitchen, Rovaniemi

Unelmat käyvät toteen…  aloin kuulla huhuja ravintolasta jossa on kuulemma sairaan hyvä ruoka, viini, palvelu ja tunnelma. Vesi herähti jo kielelle, kun kuulin kerrottavan annosten makumaailmoista ja viinilistan herkuista. Sana kiiri korviini yhä uudestaan ja nyt alkoi olla jo tarve päästä syömään…

-Miten sinne oikein pääsee? Pitäisikö mennä lentäen, junalla vai ajaa itse? -Oot sä hullu, lähet sä sinne vaan syömään??? -No, joo!

Hihkuin onnesta, kun tein varauksen joulukuussa 2020. Tutustuin varovaisen odottavaisesti nettisivuihin ja siellä tarjottavaan informatiiviseen osioon. Sivujen ulkoasu alkaa pehmeällä värimaailmalla ja jatkuu piirettyyn logoon.  Mä rakastan tarinoita, joten matkamies Isoisä Gustavin ympärille rakennettu tarinankerronnallinen tapa viedä asiakas tutustumismatkalle talon tarjontaan oli verrattain lempeän opettavainen, informatiivinen ja kiinnostava. Joillekin tarinat ja kertomukset on ehkä liikaa ja siinä rajoilla et meneekö ”yli”, mutta mielestäni se oli ikäänkuin, hyvä esipuhe siitä mitä on tiedossa kun ravintolaan saapuu. 

Ruokalista ja viinilista näytti kätevän kokoiselta. -Minkähän kokoinen keittiö siellä on, montako työntekijää vuorossa, paljonko asiakaspaikkoja, millaiset aukioloajat?? Tehokkuusajattelu valtaa ammattilaisen mielen tässä välissä…

Tarinointi siis kulkee listojen läpi, eikä ensimmäiseltä vilkaisu kerralta jää juurikaan ruokia mieleen, pientä herkuttelun kutkutusta tulevasta. Instagram avautuu seuraavana päivänä ja haen Gustavin sivut seurantaan. Samalla laadukkuudella, ehkä kevyesti rennommalla otteella tehtyjä postauksia on helppo selailla. ihania kuvia…lisää lupauksia laadusta!

Kävelemme kohti Koskikatua Rovaniemellä, ja avaan oven ja ihastelen kaunista lattiaa! Puheensorinaa ja värikylläisiä kalusteita aseteltuina kutsuvasti istumaan. Saamme lämpimän tervehdyksen ja  pääsemme melkein heti pöytäämme. Samalla saan vilkaisun ravintolatilasta. Päädymme U-loosiin joka on valaistu kauniisti. Muhkeat tyynyt tuovat mukavuutta ja loossia kiertävät pitkät verhot rauhoittavat akustiikkaa. Paikka on ”melkein” täynnä tai niin täynnä, kun ravintola saa näinä aikoina olla. Viereisellä oviaukolla liikutaan tiuhaan tahtiin. Keittiön ovi on loosimme vieressä ja siitä pääsen kurkkimaan keittiöön. Ilta on kääntymässä lopuilleen, joten meidän täytyy yrittää olla tehokkaita tilauksemme kanssa… 
…Tämä ajatus häviää täysin, kun tarjoilijamme saapuu pöytämme ääreen ja käy keskusteluun kanssamme. Lämmin hymy näkyy silmistä maskin takaa ja jutustelun jälkeen olen valmis tilaamaan mitä vain tarjoilijamme suosittelee. 

Me kysytään AINA suosituksia, ja varsinkin niitä henkilökunnan lempiannoksia! Meidän syy tähän on, kun ravintolan henkilökunta omaa yleensä huippuunsa hiotun makuaistin ja he maistelevat tuotoksia ”miljoona” kertaa. Ne annokset mitä tekee edelleen mieli syödä on aina klassikkoainesta!

Listalla ruoat on jaettu kylmiin ja lämpimiin annoksiin ja ne ovat kaikki samaa kokoluokkaa. -Hei otetaan vähän kaikkea?? Sanon pienoinen hullun kiilto silmissä. -Mutta ensin juodaan alkuun kuohuvaa!

Tiedättekö kun välillä tulee niitä hetkiä, että koko menun voisi juoda kuohuvan kanssa!? Enkä ollut väärässä. Annokset kuulostivat tasapainoisilta omia makunystyröitäni ajatellen. Pehmeyttä, makeaa, rasvaista, kevyttä, suolaista, raksuvaa, hapokkuutta ja ilmavaa… kaikki kuivien kuplien kavereita. Valisimme -Baron Albert Champagne tähän tarkoitukseen. Koska hyvää punaviiniä on vaikea vastustaa, päädyimme maistamaan lämpimien annosten kanssa hiukan Paola Manzen Baroloa.

Ruoat

-Leipää on saatava, ja siihen kaikkia ihania lisukkeita. Knut-juuresta leipä leivotaan joka päivä. Leivän kanssa tarjotaan muutakin kuin voita, joka on kylläkin ensin ruskistettu ja vielä vaahdotettu suussa sulavaksi. Valitsemme tuorejuusto-chililevitettä, päärynähilloa, sekä leikkeleitä salamia ja chorizoa.

• 

• 

• 

Kylmät

-Sokerisuolattua rautua piimäkastikkeessa. Sokerisuolattu lohikala on klassikko, pehmeä ja hennon makuinen. Samaan sävellajiin tuotu, kookoksessa kypsennetty porkkana. Hiuksen hienosti erottuva kookos nousi esiin hapokkaan piimäkastikkeen kanssa.

-Karitsan tartaria purjotuhkalla. Rapeat schipsit, majoneesin rasvaisuus ja mausteiden tuoma terä korvasi klassisen keltuaisen ja kapriksen.

-Burrataa avokado-salsa verdekastikkeella. Kermaista ja ihanan raikasta kastiketta juuston kaveriksi, lisänä vielä grillattua persimonia pikkutomaattien kanssa. 

Saimme lautasillemme tuttuja hyviä makuja, mutta pienellä tvistillä ne oli nostettu seuraavalle tasolle. Joskus vähemmän on enemmän ja se riittää, kun luotetaan raaka-aineiden omaan  makuun. Ruokien esillelaitto oli rentoa, huoliteltua ja tässäkin luotettiin hyvin valmistetun raaka-aineen ulkonäköön, sekä astioiden värimaailmaan jotka korosti ruoan ulkonäköä. 

Pitkään trendinä olleet versot, krassit ja yrtit, näkyvät lautasillamme. On ollut ilo huomata, että enää ei kaikkia annoksia peitetä krasseilla. Ne maistuivat usein mullalta ja pilaavat pahimmillaan annoksen makumaailman. Lisätään koristeita ,yrttejä, krasseja, muruja jos annoksen makumaailma sen sallii!

Lämpimät

-Kuhaa, nam, herkullinen tuoksu valtasi pöydän ja vesi herähti kielelle! Kalan kaverina oli fenkolia ja mätikastiketta.

-Ankkaa, joka olikin naudan marmorifileetä (koska joskus raaka-aineita joutuu vaihtamaan lennosta). Liha oli mureaa ja sen seurana oli täydellisen tasapainoista happaman-makean-tulista kimchiä, josta jäi samettinen maku suuhun.

Kylmät ruoat olivat loistokkaita, lämpimällä ruualla oli aika kovat odotukset, eivätkä ne onneksi jääneet laimeaksi kylmien annosten jälkeen.

Juustojen ystävinä, harmitti että juustot jäivät tällä kertaa väliin, mutta niin kuin yleisessä tiedossa on… ahneella on pa#skainen loppu. Nopeasti syöminen ei ole koskaan hyvä vaihtoehto, mutta tällä kertaa se meni ihan innostuksen piikkiin! Päädyimme kuitenkin maistamaan vielä jotain makeaa.

Makeaa

-Valkosuklaa ja tyrni. Tämäkään makuyhdistelmien klassikko ei jäänyt jalkoihin muiden annosten rinnalla, ja mikä parasta ei tuntunut tylsältä ollenkaan! Namelka vei kielen mennessään ja myös omaa lempimarjaani tyrniä oli juuri sopivasti annoksessa.

Jos tyrni ei kuulu suosikkeihin, niin suosittelen kuitenkin maistamaan eri makuparien kanssa. Vahvasti hapan ja intensiivinen ominaismaku taipuu monen. Yhdistettynä toisen raaka-aineen kanssa tyrni nousee ihan omaan luokkaansa. Otetaan esimerkiksi vaikka Gin tonic, oikeassa suhteessa tehty tasapainoinen juomasekoitus jonka raaka-aineet korostavat toistensa hyviä puolia. Jos lasissa on pelkkää ginä tai tonicvettä eivät ne yksinään maistu yhtä hyvälle kuin sekoitettuna!

Juomien tarjoilun päättymisajasta viestittiin hyvin ja muistutettiinkin vielä, että mahdollinen jano ei pääsisi yllättämään. Olisimme mieluusti viettäneet vielä hetken upean baarin tiskillä, vaikka jonkun ihanan drinkin ääressä, mutta pitäähän sitä jotain jättää seuraavaa kertaa varten!
 Ilta oli todella onnistunut, vaikka aikataulumme olikin vähän liian kiireinen. Olimme onnenkuplassa kaikesta! Tämän ravintolan punainen lanka on ehdottomasti LAATU, alusta loppuun! Minä olen se ihminen, joka jaksaa ihastella ja vaikuttua nyansseista. Värit ja -värimaailma,  tuoksut, maut ja tekstuurit ovat ihan yhtä tärkeitä ruoassa ja juomasssa kuin sisustuksessa, materiaaleissa, valaistuksessa tai akustiikassa. Täällä kaikkeen oli käytetty aikaa ja ajatusta. Gustavin tarina jatkuu mielessämme ja luulen, että nettisivulla tulee käytyä aika-ajoin kuikuilemassa, että -mitähän kivaa isoisä Gustav nyt on keksinyt!?

Gustav Bar&Kitchen, -Ärsyttävän hyvää!

(Ps. Ei litsareita!)